Leikkaus takana.

Nyt se on ohi, takana, tehty, käyty läpi, selvitetty!

Edellinen päivä meni todella hermostuneissa merkeissä. Jotenkin sitten kun pääsin aamulla päiväkirurgiselle, rauhoituin aika hyvin. Ilmoittauduin, vaihdoin vaatteet ja sitten kävin odottelemaan odotustilaan. Ja siis erittäin harvinaista kyllä, pystyin istumaan ihan rauhassa aloillani ja jopa juttelemaan yhden mukavan rouvan kanssa :) Noin tunnin odotuksen jälkeen sain 2 buranaa, mutta ensimmäistä kertaa ei annettu pahoinvointia estävää lääkettä.

Sitten tapasin lääkärin ja aika pian sen jäkeen lähdettiin leikkaussaliin. Tälläkin kerralla leikattiin "oikeassa salissa" eli ei päiväkirurgisen puolella. Oli aivan todella mukavat hoitajat, rauhoittavat. Noh, salissa kävin leikkauspöydälle ensin selälleni, laitettiin tippa ja "lätkät" selkään ym sensorit. Sitten käännyin kyljelleni ja laitettiin selkäydinpuudutus (spinaali). Oikea puoli puutui hyvin ja vauhdilla, mutta vasen ei, joten pistettiin toisenkin kerran. Sitten leikkauspöytää "vatkattiin", jotta puudute leviäisi kunnolla. Sitten alkoi varsinainen leikkaus, joka oli aivan todella nopea eikä mitään kipuja ollut. Olin varautunut isoonkin operaatioon, mutta aika pienen palan poistolla pääsin.

No ja sitten heräämöön. Siellä alkoi taas vapisuttaa, mutta sain lisää peittoja ja sen ihanan "puhalluspeiton", joka lämpiää. Kipulääkettä en tarvinnut enää kanyylin kautta. Tunnin torkahtelin siellä ja sitten tulikin hoitaja kärräämään minua päiväkirurgisen heräämöön. Ai että miten olikin pirteä ja hauska hoitaja ja sillä kyllä oli vaikutus omaankin mielialaan. Kiitos vaan hänelle :) Muutama tunti meni siinä ennen kuin jalkoihin palasi tunto, torkahtelin ja luin odotellessa. Kipulääkettä sain tabletteina muutamaan otteeseen, eikä sitten kyllä mitään kipuja ehtinyt tullakaan.

Sitten kun olin jo vähän kävellytkin, hoitaja tuli vaihtamaan keittosuolataitokset (niin, haava jätettiin auki) sorbaktiin. Haava kuitenkin rapsahti sen verran vuotamaan, että lääkäri pyydettiin paikalle ja onkalo täytettiin uudelleen keittistaitoksilla. Sain ohjeeksi käydä seuraavana päivänä hoitajan luona vaihdattamassa taitokset. Pääsin kuitenkin kotiin siinä sitten aika pian. Sairaalaan menin aamulla jo seitsämäksi ja kotiin lähdin neljän jälkeen - päivän reissu. Automatka meni hyvin, kotona ilta kului torkkuessa. Makoilin selälläni haavan päällä, jotta ei enää vuotaisi. Kipuja ei juuri ollenkaan, jos jotain miinusmerkkistä haluaa hakea niin se huimaus ja tokkura mikä kipulääkkeistä tuli.