Taas tollo takamuksessa.

Eilen tosiaan iltapäivällä lääkäri avasi paukaman ja tyhjensi sen. Ei vuotanut juuri lainkaan, ihan nuppineulanpään kokoinen tippa oli haavataitoksessa. Nyt äsken alkoi tuntua oudolta ja niinhän se oli ratkennut vuotamaan. Luulen, että se vuotaa nyt jostain sieltä sisältä, koska siitä viillosta minkä lääkäri teki ei minusta voi noin paljoa tulla. Suihkuttelin puhtaaksi ja laitoin haavataitoksen, mutta siitä tuli melkein heti jo läpi. Positiivista asiassa on se, että vuoto on kirkasta verta. Ei märkää, eikä siis tulehdusta. Huomasin myös, että arvet on painuneet kuopalle. Tähän asti ovat olleet koko ajan ennemminkin kohollaan. Tästä maallikkona vedän sen johtopäätöksen, että jotain vuotoa on siellä arpien alla sisällä ollut koko ajan. Mutta tarkoittaako se sitä, että siellä on myös jonkin tyyppisiä "veripusseja" eli onteloita? Eilen lääkäri kyllä sanoi, että märkää ei tule vaan verta, mutta sen tekemä ontelo on varmuuden vuoksi "kaavittava" pois. Voi kun olisi niin, että lääkärille voisi soittaa 24/7! Ei tarvitsisi itsekseen ihmetellä näitä juttuja.

Menkää hyvät ihmiset ajoissa lääkäriin!

Jos teillä on todettu sinus pilonidalis, jos teillä on kipeä häntäluu, outo patti häntäluun päällä/alaselässä, liian kauan vaivaava "finni" peppuvälissä tai ihan mitä vaan epänormaalia niillä main - käykää lääkärin puheilla. Mieluiten hyvän lääkärin (valitettavan usein se tarkoittaa jotain muuta kuin tk-lääkäriä) ja tehkää asialle jotain ajoissa.

Tämän päivän lääkärireissu on tehtynä. Lääkäri totesi patin arven alla ja avasi sen. Sisällä ei ollut märkää vaan verta ja nestettä. Ja nyt jos joku osaa selittää minulle tätä nestekertymäasiaa niin pliiiis do so! Aukile tyhjennettiin, syvyys ehkä semmoinen sentti - puolitoista. Päälle haavataitos ja teippi, sain myös luvan jäädä nyt ilman anbioottia. Seuraavana ohjelmassa on leikkaus ja se on mahdollisimman pian, tammikuun alkupuolella. Parhaassa tapauksessa tämä nyt löytynyt onkalo on paikallinen ja selviän suht pienen alueen poistolla. Pahimmillaan onkaloa on enemmän ja silloin poistetaan reilusti. Ihanaahan tässä on se, että laajuus selviää taas vasta siinä leikkauspöydällä.

Toisaalta haluan hoitaa itseni kuntoon - toisaalta hirvittää niin pirusti.
Ensimmäisen kerran lääkärini käytti nyt sellaisia lauseita kuin "aiemmin piti poistaa kovin laaja alue" ja "sitä oli niin joka paikassa". Vielä viimeksi olin niin toivoa täynnä kun kuulin, että todennäköisyys uusimiselle on hyvin pieni. Ja nyt - sitä on ollut niin joka paikassa, että saattaa tehdä pesäkkeitä siellä täällä. Suurin peikko tässä on se, että entä jos sitä todella on edelleen siellä täällä, pieninä paloina niin olen lopun elämääni leikkauskierteessä tai sitten en halua leikkauksia ja valitsen sen, että ne pienet palat taas kasvaa isoiksi onkaloiksi. Niin tai näin, kumpikaan vaihtoehto ei kivuilta säästele. Se lienee selvää, että nyt ei voi enää tuudittautua siihen ajatukseen että se ei varmasti koskaan uusi.

Antibioottia, antibioottia...

Tänään loppuu antibiooottikuurit, huomenna lääkäriin. Tälläkään kerralla vatsani ei ole sen kummemmin oireillut vaikka 100% varmuudella piti lennätellä varpusia. Kiitos kuulunee ainakin osittain Gefilus-maitohappobakteerikapseleille, joita olen napsinut 4 kpl päivässä. Tulehdus ei ole kokonaan laskenut, mutta pysynyt kurissa. Luulenpa, että huomenna saan uutta reseptiä kouraan ja toivottavasti leikkausajan pikapuoliin.

Vaikka tiedän, että tämä ei ole todellakaan pahin sairaus maailmassa, eikä edes top sadassa, niin silti ottaa päähän. Vatsa on kuin rautanyrkin sisälle puristettu kun ajattelen edessä olevaa leikkausta ja toipumisaikaa. Kunpa vain voisikin laittaa tunteet narikkaan vaikka seuraavaksi kolmeksi kuukaudeksi.

Ihana joululahja :(

No nyt se sitten uusi. Toissapäivänä alkoi aavistuksen kipuilla, eilen jo aivan selkeästi ja viime yön haittasi nukkumista. Eilen jo soitin kirurgian polille ja sain ajan ensi viikolle. Tänään oli kuitenkin pakko käydä terveyskeskuksessa päivystyksessä hakemassa antibioottikuuri. Tuli kaksi kuuria päällekäin. Kotiin kun pääsin, purskahdin itkuun ja ajattelin että "taas nuo samat saatanan paketit on tuossa pöydällä"...

Kerronpa vielä siitä tk-reissustakin. En voi muuta sanoa kuin että luoja varjele ihmistä sairastumasta. Aamulla soitin päivystykseen ja pyysivät tulemaan paikalle jonottamaan. Ilmoittautumisessa myötätuntoisen oloinen hoitaja kertoi, että ennen minua on kolme asiakasta. Pääsisin pian lääkärin puheille ja pyysi istumaan ja odottamaan. Totesin, että taidanpa kävellä... Oli aikamoinen ruuhka, väkeä lappasi ovesta sisään. Siinä kun käveleskelin niin korvaan tarttui kuinka hoitaja sanoi jokaiselle tulijalle "kolme ennen sinua, istu odottamaan". Oli ilmeisesti todennut sen luvun kolme olevan jotenkin sopiva. No, noin 13 asiakasta ja reilun kaksi tuntia myöhemmin pääsin vihdoin sisälle.

Lääkäri kysyi mikä vikana ja minä vastasin, että sinus pilonidalis, leikattu viime kesänä ja nyt uusii. Jaaha, jaaha sanoi lääkäri ja kysyi, että mitä kautta operoitu. Minä siinä äimän käkenä mietin, että mitä tuohon nyt vastataan. Lääkäri kysyi uudestaan, että niin mitä kautta operoitu, nenän kautta vai miten. Voi pyhä sylvi... Sanoin sitten, että häntäluun päällä on arpi jotta ei ihan nenän kautta yllä. Jaaha jaaha, no ei yllä nenän kautta ei tuumaa lääkäri ja sanoo sitten ettei ole koskaan kyseisestä vaivasta kuullutkaan, ihan uusi juttu. Sitten hän kyselee ja minä kerron, että miten ja missä ja minkä vuoksi. No sitten hän haluaa nähdä arven. Lasken housuja alas ja pyllistän. Jaaha, jaaha, no niin, siinähän se arpi, onko kipeä? Istun taas alas toiselle pyllyn poskelle ja sitten kerron mitä antibioottia toivon ja paljonko. Saan reseptin käteen ja vielä lääkäri toteaa, että kaikkea uutta sitä oppii koko ajan.

Voi sitä raukka parkaa, joka joutuu ensimmäistä kertaa ko vaivan kanssa tämän lääkärin puheille.