Voiko olo helpottua ilman leikkausta?!

Kyllä.

Tästä tulee luultavasti aika pitkä postaus, mutta toivottavasti samassa suhteessa hyödyllinen :)

Lyhyt kertaus ja pitkä päivitys ensin. Eli siis huolimatta kahdesta leikkauksesta, oma sinus pilonidalikseni uusiutui ja kolmas leikkaus odotti helmikuussa. Leikkaava lääkäri kuitenkin oli sitä mieltä, että seurantalinjalle vaan ja salin ovelta otin u-käännöksen takaisin kotiin. Koko kevään sp oireili. Aloin merkata kalenteriin "leimahtamiset" eli ne päivät kun kipeytyi. Lähinnä tein sitä siksi, että voisin tarvittaessa vastata lääkärin kysymykseen "kuinka usein vaivaa" muutoinkin kuin "noh, aika usein" :) Siinä kevään mittaan huomasin, että kipeytyminen, tulehtuminen seurasi päivälleen kiertoa. Aloin (taas) pohtia hormonien osuutta asiaan. Kun päästiin kesään, vaiva oli kuitenkin jo pahentunut siihen pisteeseen ettei kivuttomia päiviä juuri ollut. Edelleen kipu eli kierron mukaan, mutta kuitenkin jäyti lähes koko ajan, joka ikinen päivä jossain tuolla syvällä. Burana alkoi olla osa aamua ja iltaa. Oli kihinää ja kirvelyä, repivää tunnetta ja vaikutti siltä, että sp oli taas hyvässä kasvussa. Kesäkuussa olin aivan loppu ja mietin jo sairaseläkkeen mahdollisuutta. Ei, en ole koskaan kuullut että kukaan olisi tämän takia jäänyt sairaseläkkeelle. Mutta kun on päivästä toiseen kipeä, ihan työkyvyttömän kipeä eikä uskoa leikkaukseen ole enää jäljellä, silloin tulee pohtineeksi kaikenlaista.

Jostain löytyi kuitenkin pieni sisun hiven ja päätin etsiä avun ja vaihtoehdon leikkaukselle. Sokerin tiedetään pahentavan kehon tulehduksia, samoin on väitetty vehnän vaikuttavan, joten siirryin käytännössä tiukkaan karppaukseen. Päivä päivältä olo vain paheni. Jätin pois myös lisäaineet ja siirryin tiukkaakin tiukempaan puhtaan, alkuperäisen proteiinin+kasvisravinnon dieettiin. Ja suunta oli edelleen pahempaan. Eräs ystäväni oli aivan loistava apu kun purin ajatuksiani ja pohdintoja hänelle. Yhteispohdinta johti tutkimaan sellaisia termejä kuin "happo-emästasapaino" ja "estrogeenidominanssi". Mitä enemmän näitä tutkin ja opiskelin, sitä enemmän palaset tuntui loksahtelevan kohdalleen. Hyvin suurelta osin nämä kaksi ovat toistensa kaltaiset noin ruokavalion suhteen. Ainoa ongelma oli se, että lähteestä riippuen suositelluissa ja kielletyissä ravintoaineissa oli ristiriitaisuuksia - toinen suositteli, toinen kielsi. Näitten osalta oikea vaihtoehto on löytynyt kokeilemalla.

Mutta, vaiva kannatti. Elokuu ja syyskuu on mennyt kivuitta. Ei yhden ainutta Buranaa! Takamus tuntuu erilaiselta, tyhjältä ja kevyeltä :)) Ennen tunne oli "tumpula" ja hankala kipujen lisäksi. Olen varovaisen optimistinen ja hyvin, hyvin iloinen jokaisesta kivuttomasta päivästä :)

En uskalla sanoa toimisiko tämä muilla, mutta todella TOIVON että tästä voisi olla apua jollekulle toisellekin!! Ja jos joku kokeilee (väitän, että eron huomaa viikossa, parissa) pyytäisin heittämään kommenttia tämän postauksen perään.

Avaan tähän blogiin välilehden, johon koitan mahdollisimman selkeästi kirjoittaa ohjeet. Ohjeet ovat sovellus ja yhdistelmä, jossa on huomioitu sekä happo-emästasapainon parantaminen että estrogeenidominanssin tasapainottaminen. Koitan puhaltaa sanoiksi mahdollisimman paljon nyt kerralla, mutta luultavasti tulen muokkaamaan ohjeita vielä myöhemmin.

Päivitystä...

Leikkausaika oli siis helmikuussa. Menin päiväkirurgiselle sovittuun aikaan, sairaalavaatteet päälle ja lääkärin juttusille. Hän tutki ja katseli ja koitti saada mitattua syvyyttä sondilla ja lopulta...

...totesi ettei leikata. Siinä sitten istuimme ja katselimme toisiamme, keskustelimme ja pallottelimme ajatuksia ja mielipiteitä sellaisen hyvän puolituntisen. Lopputuloksena päätimme, että kävelen pukuhuoneen kautta ovesta ulos. Sain puoli vuotta valitusaikaa eli jos alkaisi vaivata kovin, pääsisin suoraan leikkaukseen ilman turhia mutkia ja tutkimuksia.

Jos leikkauksesta on haastavaa toipua niin oma hommansa oli tässäkin. Toisaalta olen soimannut itseäni, että olisi(ko) sittenkin pitänyt vaan vaatia se leikkaus, olla rohkea ja lyödä nyrkkiä pöytään. Toisaalta olen ollut hyvin hyvin hämmentynyt. Eipä kait montaa potilasta kotiuteta leikkausalin ovelta... Oikein, väärin, kukapa sen taas osaa sanoa. No, se on varmaa, että tuolla takamuksessa on edelleen onkalo. Se kuinka vauhdilla se kasvaa, on mysteeri. Nyt alkaneet helteet eivät meikäläistä innosta vanhojen kokemusten perusteella. Nähtäväksi jää mitä tässä nyt sitten lopulta tapahtuu.

Hienoa HUS...

Tänään postilaatikkoon oli tupsahtanut kirje sairaalasta. Leikkausaika on siirretty päivällä eteenpäin. Jäi kaikki 1 arkipäivä aikaa järjestellä uudelleen vapaat, puolison menot (jotta pääsee minua kuskaamaan), lasten hoidot ja kuljetukset yms yms. Kirje on päivätty viikko sitten. Asia on siis ollut tiedossa jo viikko sitten. HUS ei ilmeisesti kustanna jonohoitajille puhelimia, jotta tämänkin olisi voinut pirauttaa asianosaiselle tiedoksi jo silloin viikko sitten. Lisäksi olisin kaivannut edes jonkinlaisen perustelun miksi aika on siirretty. Onko lääkäri päättänyt jotain uutta leikkauksen suhteen vai onko kyse kenties ihan vaan vaikka siitä, ettei lääkäri ole paikalla.

Kuka on oikea ihminen ottamaan vastaan palautteen? Leikkaustoiminnan ylihoitaja?

Jännittää...

Myönnettävä on, jännittää. Öisin kelaan mielessäni edellisiä leikkauksia ja leikkauksien jälkeisiä päiviä.

Vaikka aiemmin jo epäröin, OLEN menossa leikkaukseen. Kiitos kaikille, jotka ovat kannustaneet menemään ja hoitamaan asiaa kohti sitä hetkeä kun tuo hemmetin riesa on saatu pois.

Leikkaus tehdään tosiaan päiväkirurgisella, iltapäivällä pitäisi päästä pois.

Edelleen minua kaihertaa se, että tämä "uusi" lääkäri ei olisi halunnut leikata. Vastentahtoisuus ei saisi vaikuttaa hänen työhönsä salissa, mutta entä jos vaikuttaakin? En voi kuin ihmetellä miksi hän halusi lyödä hanskat tiskiin kun taas edellinen lääkäri on niin vahvasti ollut sen kannalla, että vaiva kannattaa ja pitää hoitaa pois. Ai juu, se pitää muistaessa kertoa, että tämä nykyinen lääkäri syytti lemmikkieläimiä, siis hän oli sitä mieltä että vaiva johtuu karvaisista lemmikeistä :-0

Kävin tänään lueskelemassa kansainvälisillä keskustelufoorumeilla sp-tarinoita. Aika hurjia juttuja. Jotenkin kaikkein pahimmilta tuntuu ne, joissa on tehty ensimmäinen leikkaus murrosiässä ja ja vaiva uusii kolmenkympin tietämissä. Onpa heitäkin joilla se uusii ja uusii ja uusii ilman kummempaa taukoa. Aika masentavaa luettavaa. Se mihin kiinnitin erityisesti huomiota oli se, että naisia oli valtavan paljon. Äkkiä arvioiden jopa paljon enemmän kuin miehiä! Tässä taas torppaantuu se käsitys, että tämä olisi jollain tapaa vain miehille varattu vaiva :)

Mutta se täytyy sanoa, että kyllä minuu ihan suoraan sanoen taas vituttaa ja aika ankarasti.

Jaha, se oisi sitten leikkaus edessä.

Sainkin leikkausajan yllättävän nopeasti. Pari viikkoa ja sitten puukko heilahtaa. Tämä kolmas leikkaushan tehdään kuulemma siten, että tikataan kiinni.

Tein (taas) sen virheen, että kävin selaamassa ja lukemassa leikkauskertomuksia ja kuvia. Tiedän, että niistä kirjoitetaan eniten, joissa on ollut jonkin sortin ongelmaa :/ Ihan niin kuin minäkin teen :) Silti tuntuu taas, että nämä on kaikki järjestään niin hankalia ja uusivia ja yksiä prkleitä.

Takapuoli on käyttäytynyt ihan nätisti viime aikoina ja nyt sitten osittain sen takia ja osittain lukemieni leikkaukertomusten vuoksi aloin epäröimään onko leikkaus sittenkään oikea vaihtoehto. Koska tuonne on jonkin verran käytävää jäänyt, ei se sieltä minnekään itsestään häviä se on selvä. Mutta osalla kuulemma lakkaa vaivaamasta kun on 40v lasissa. Entä jos minullakin lakkaisi? Jaksaisinko odottaa sinne asti? Entä jos leikkaus pahentaakin tilannetta? Nyt tämän kanssa voi kuitenkin elää... Vanhat arvet ei juurikaan kiristele, ainoa ongelma on se saakutin pieni paukama + reikä + ajoittainen eritys tuolla vaon ihan yläreunassa. Ja kun se lääkärikin oli leikkausta vastaan. Vaan jos kaikki meneekin hyvin, pääsen pienellä leikkelyllä, haava paranee hyvin ja vaiva on lopulta kokonaan poissa.

Ääääh! Mulle yksi kristallipallo kiitos, jotta näen kumpi on parempi vaihtoehto!

Parisen viikkoa aikaa miettiä.