Tänään postilaatikkoon oli tupsahtanut kirje sairaalasta. Leikkausaika on siirretty päivällä eteenpäin. Jäi kaikki 1 arkipäivä aikaa järjestellä uudelleen vapaat, puolison menot (jotta pääsee minua kuskaamaan), lasten hoidot ja kuljetukset yms yms. Kirje on päivätty viikko sitten. Asia on siis ollut tiedossa jo viikko sitten. HUS ei ilmeisesti kustanna jonohoitajille puhelimia, jotta tämänkin olisi voinut pirauttaa asianosaiselle tiedoksi jo silloin viikko sitten. Lisäksi olisin kaivannut edes jonkinlaisen perustelun miksi aika on siirretty. Onko lääkäri päättänyt jotain uutta leikkauksen suhteen vai onko kyse kenties ihan vaan vaikka siitä, ettei lääkäri ole paikalla.
Kuka on oikea ihminen ottamaan vastaan palautteen? Leikkaustoiminnan ylihoitaja?
perjantai 4. helmikuuta 2011
keskiviikko 2. helmikuuta 2011
Jännittää...
Myönnettävä on, jännittää. Öisin kelaan mielessäni edellisiä leikkauksia ja leikkauksien jälkeisiä päiviä.
Vaikka aiemmin jo epäröin, OLEN menossa leikkaukseen. Kiitos kaikille, jotka ovat kannustaneet menemään ja hoitamaan asiaa kohti sitä hetkeä kun tuo hemmetin riesa on saatu pois.
Leikkaus tehdään tosiaan päiväkirurgisella, iltapäivällä pitäisi päästä pois.
Edelleen minua kaihertaa se, että tämä "uusi" lääkäri ei olisi halunnut leikata. Vastentahtoisuus ei saisi vaikuttaa hänen työhönsä salissa, mutta entä jos vaikuttaakin? En voi kuin ihmetellä miksi hän halusi lyödä hanskat tiskiin kun taas edellinen lääkäri on niin vahvasti ollut sen kannalla, että vaiva kannattaa ja pitää hoitaa pois. Ai juu, se pitää muistaessa kertoa, että tämä nykyinen lääkäri syytti lemmikkieläimiä, siis hän oli sitä mieltä että vaiva johtuu karvaisista lemmikeistä :-0
Kävin tänään lueskelemassa kansainvälisillä keskustelufoorumeilla sp-tarinoita. Aika hurjia juttuja. Jotenkin kaikkein pahimmilta tuntuu ne, joissa on tehty ensimmäinen leikkaus murrosiässä ja ja vaiva uusii kolmenkympin tietämissä. Onpa heitäkin joilla se uusii ja uusii ja uusii ilman kummempaa taukoa. Aika masentavaa luettavaa. Se mihin kiinnitin erityisesti huomiota oli se, että naisia oli valtavan paljon. Äkkiä arvioiden jopa paljon enemmän kuin miehiä! Tässä taas torppaantuu se käsitys, että tämä olisi jollain tapaa vain miehille varattu vaiva :)
Mutta se täytyy sanoa, että kyllä minuu ihan suoraan sanoen taas vituttaa ja aika ankarasti.
Vaikka aiemmin jo epäröin, OLEN menossa leikkaukseen. Kiitos kaikille, jotka ovat kannustaneet menemään ja hoitamaan asiaa kohti sitä hetkeä kun tuo hemmetin riesa on saatu pois.
Leikkaus tehdään tosiaan päiväkirurgisella, iltapäivällä pitäisi päästä pois.
Edelleen minua kaihertaa se, että tämä "uusi" lääkäri ei olisi halunnut leikata. Vastentahtoisuus ei saisi vaikuttaa hänen työhönsä salissa, mutta entä jos vaikuttaakin? En voi kuin ihmetellä miksi hän halusi lyödä hanskat tiskiin kun taas edellinen lääkäri on niin vahvasti ollut sen kannalla, että vaiva kannattaa ja pitää hoitaa pois. Ai juu, se pitää muistaessa kertoa, että tämä nykyinen lääkäri syytti lemmikkieläimiä, siis hän oli sitä mieltä että vaiva johtuu karvaisista lemmikeistä :-0
Kävin tänään lueskelemassa kansainvälisillä keskustelufoorumeilla sp-tarinoita. Aika hurjia juttuja. Jotenkin kaikkein pahimmilta tuntuu ne, joissa on tehty ensimmäinen leikkaus murrosiässä ja ja vaiva uusii kolmenkympin tietämissä. Onpa heitäkin joilla se uusii ja uusii ja uusii ilman kummempaa taukoa. Aika masentavaa luettavaa. Se mihin kiinnitin erityisesti huomiota oli se, että naisia oli valtavan paljon. Äkkiä arvioiden jopa paljon enemmän kuin miehiä! Tässä taas torppaantuu se käsitys, että tämä olisi jollain tapaa vain miehille varattu vaiva :)
Mutta se täytyy sanoa, että kyllä minuu ihan suoraan sanoen taas vituttaa ja aika ankarasti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
