Nyt olo alkaa tuntua jo jokseenkin normaalilta. Ajatella miten pian...
Maanantai meni siis sairaalassa. Tiistai meni tokkurassa :) Nukuin aika paljon ja se taas johtui varmaan vahvoista kipulääkkeistä. Keskiviikkona otin enää vain Buranaa ja olo oli aika kehno. Kipuja ei ollut yhtään, mutta muuten tuntui siltä kuin olisin ollut aivan tuhannen taalan krapulassa. Hiotti, tärisytti, sydän hakkasi, oksetti, huimasi... Torstaina olo oli jo aika pirteä ja pystyin syömään ihan normaalisti. Tänään perjantaina en ole ottanut edes sitä Buranaa, olo aika hyvä. Joka päivä oon käynyt haavahoidossa - aika hurja määrä täytettä sinne taas menee. Eilen aloitin karnosiini, C-vitamiini, kalaöljykuurin. Jostain syystä joku noista em tuotteista käy vatsan päälle. Yöllä poltti ylävatsaa aivan hillittömästi. Toivotaan, että helpottaa, tosin voi olla että annostusta on pakko keventää.
Viikonloppuna on tarkoitus selvitä haavahoidosta itse. Nyt sen pitäisi onnistua, koska toisin kuin viimeksi onkalo on aika selkeä, avoin kolo. Ei tarvitse täyttää mitään hankalia tunneleita. Ja maanantaina olisi tarkoitus jatkaa töitä!
Tämä projekti on ainakin tähän asti ollut ihan niin toisenlainen kuin se ensimmäinen ja hyvä niin. Toivottavasti jatkuu samanlaisena :)
Voin hyvin kuvitella, että jos olisin aikoinaan päässyt ajoissa leikkaukseen, olisin selvinnyt tämmöisellä suht pienellä leikkauksella ja hoitamisella. Puhumattakaan siitä, että se yli 15 vuoden kipuilu ja kärsimys olisi jäänyt kokonaan kokematta... Ja tämän takia haluan entistä enemmän korostaa - menkää ajoissa lääkäriin, olkaa rohkeita ja hoitakaa vaiva pois ennen kuin pikkuriesasta kasvaa jättiläinen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti