Nämä päivitykset alkaa oikeastaan käydä aika yksitoikkoisiksi. Tänään hakemaan antibioottikuuri ja tammikuun puolella kirurgin puheille. Oon niin väsynyt tähän asiaan etten jaksa enää edes panikoida.
Eilen illalla kolmen edellisen leikkauksen arpien alla alkoi tuntua kipua, joka jomotti jossain tosi syvällä oikeassa pakarassa ja samalla omituisen alhaalla niin että melkeinpä istun sen jomotuksen päällä. Vanhat arvet on paljon ylempänä ja keskilinjassa tai sen lähellä.Yön jomotti edelleen, samoin koko seuraavan aamupäivän.
Leikkaus lienee siis taas edessä. Mitään fisteliä tai edes selkeää paukamaa ei ole näkyvissä, joten paikantaminen saattaa olla haastavaa. Tietääkö sitten isoa palaa poistettavaksi, saa nähdä.
Jos leikkauspäätös tehdään niin oh boy, kylläpä toivon ettei tarvitse kauaa odotella leikkausaikaa. Taas kun kesää kohti mennään niin mitä pikemmin sen parempi.
Lyhyenä kertauksena - edelliset leikkaukset on tehty 2007, 2008 ja 2012.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Hei, minulla on samanlainen pattiongelma, joka alkoi vuosi sitten. Silloin patti puhkesi itsestään, mutta nyt se on uusiutunut. Voisitko suositella jotain hyvää lääkäriä, kun sinulla on niin paljon kokemusta asiasta?
Heippa!
Riippuu vähän millä suunnalla Suomea asut. Yksi hyvä foorumi kysellä lääkäörisuosituksia on www.pilonidal.org (siellä on oma keskustelualue suomalaisille).
Nyt jos itse lähtisin valitsemaan lääkäriä niin etsisin sellaisen joka a) ei pelkää leikata pilonidaali kystaa (eli EI kehota jäämään seurantalinjalle tai jopa unohtamaan koko asia) JA b) on avonaiseksi jätettävän haavan kannalla.
Vaikka se avohaava kuulostaa pahalta, se ei ole sitä vaan itseasiassa kivuttomampi kuin tikattu. Siitä on myös ainakin minulle jäänyt joustavampi arpi kuin mitä tikatusta.
Jos tehdään kerralla tarpeeksi reilu leikkaus ja hoidetaan se "jälkityö" hyvin niin uusimisen riski on pienempi. Jos käy niin kuin minulle, että sinne takamukseen jää "sirpaleita" kystasta niin niitä sirpaleita sitten napsitaan pois myöhemmin.
Tärkeintä lienee kuitenkin käydä vaivan kimppuun turhia viivyttelemättä, koska siis sehän kasvaa.
Voimia sinulle!
Moro!
Tuli luetteua koko ketju läpi ja en voi muuta sanoa sinulle kun TSEMPPIÄ JA JAKSAMISTA!!
Minun "speksit": Kolmekymppinen mies, teen istumatyötä ja iho todella karvainen.
Minulta on leikattu sinus kolme kertaa pois. Ensimmäisen kerran v. 2003, toisen kerran 2005 ja viimeisimmän kerran kolme viikkoa sitten.
Ensimmäinen leikkaus oli helppo: Epiduraali, aika pieni leikkaushaava, tikattiin ja meni umpeen. Uudet oireet alkoivat tulla n. 4-5 kk leikkauksen jälkeen.
Toinen leikkaus semi helppo: Epiduraali, vähän isompi leikkaushaava, jätettiin pieni avonainen kohta josta nestettä tuli ulos. N. 4-5 kk ettei enää ollut mitään oireita. Olisin voinut istua vaikka heti leikkauksen jälkeen, mutta lääkäri kielsi istumasta pariin viikkoon. Tottelin häntä ja sitten menikin monta vuotta kunnes sinus uusiutui. Välivuosina sinus ilmoitti silloin tällöin olemassaolostaan kovana kipuna ja paiseena, mutta ei sinä aikana ollut niin paha, että olisin mennyt näyttämään lekurille. Eläminen oli aika lailla normaalia poislukien pitkään istumiset ns. nojaten johonkin..
Kolmas leikkaus oli vaikea: Tehtiin n. kolme viikkoa sitten. Haava oli 12 tikin mittainen suoraan ja keskellä pakaravakoa. Se tikattiin umpeen, mutta kaksi viikkoa sitten se alkoi vuotamaan ja särkemään niin paljon, että osasta leikkaushaava tehtiin avohaava. Parin viikon ajan kotihoitaja on nyt sitten käynyt vaihtamassa sorbakkeja haavaan. Tälläkin hetkellä siellä on kolme niitä "normaali"-kokoisia nauhoja. (ps. kannattaa muistaa vaatia kotihoitoa jos et pysty istumaan tai liikkumaan). Tämä kolmas leikkaus tehtiin minun vaatimuksesta nukutuksessa. Pakko sanoa, että edellisiin selkäydinpuudutuksiin verrattuna paljon mukavampi!! Eikä edes tullut huonoa oloa tai muuta vastaavaa. Ja samalla tavalla se tehtiin päiväleikkauksena eli aamulla sairaalaan ja iltapäivällä kotiin.
Haava on n. 4,5-5,0 cm syvä. Hoitaja tänään sanoi, että muuten haava näyttää siistiltä. Kivut ovat lieventyneet koko ajan, mutta edelleen silloin tällöin pitää syödä buranaa. Tänään loppuu myös antibioottikuuri. Jeh..
Istuminen on mahdotonta. Lääkäri ei tällä kertaa kieltänyt istumista, ei vain suositellut sitä.
Se avohaava tuntuu aika neutraalilta, mutta tikattu osuus on kipeä kun yrittää liikkua. En ole varma olisiko sen alle jäänyt jotain..
Pakko lisäksi sanoa, että tämä "sairaus" käy aika kovasti henkisen kunnon päälle. Joskus on hyviä päiviä ja joskus huonoja. Työhön kuuluu istumista ja melkein kaikki harrastuksetkin vaativat jollain tasolla istumista (moottoripyöräily, kelkkailu jne). Sitten alkaa miettimään juuri niitä asioita mitä ei voi tehdä pitkään aikaan niin kyllähän siinä alkaa *itutuskäyrä nousemaan..
Kaikki leikkauset on tehty minulla kunnallisella puolella. Omassa vakuutuksessa on ehto, että se ei korvaa alaselän/pakaravaon leikkauksia eli juuri näitä sp-leikkauksia. Jos voisin muuttaa jotain toisin niin en menisi enää ikinä kunnallisella puolelle leikauttamaan sp:tä. Jälkihoito, kommunikoinnin taso, epämääräisyys, lääkäreiden "eriävät" lausunnot ovat juuri niitä syitä miksi en haluaisi käydä kunnallisella. Jos saa jotain kehua, niin sairaalassa ja tk:ssa hoitajat ovat olleet todella mukavia ja kertoneet aina reilusti mistä on kyse ja mitä ovat tekemässä.
En jaksa kirjoitella enempää kun alkaa niskoja särkeä. Läppärin kanssa näpyttely makuuasennossa on aika vaativaa :)
Vielä lyhyt kommentti. Viimeisin lääkäri sanoi, että sp johtuu enemmän pakaravaon muodosta kuin esim. karvaisuudesta, hygieniasta jne. Se on siis jollain tasolla periytyvä tauti..
Lähetä kommentti