Kyllä.
Tästä tulee luultavasti aika pitkä postaus, mutta toivottavasti samassa suhteessa hyödyllinen :)
Lyhyt kertaus ja pitkä päivitys ensin. Eli siis huolimatta kahdesta leikkauksesta, oma sinus pilonidalikseni uusiutui ja kolmas leikkaus odotti helmikuussa. Leikkaava lääkäri kuitenkin oli sitä mieltä, että seurantalinjalle vaan ja salin ovelta otin u-käännöksen takaisin kotiin. Koko kevään sp oireili. Aloin merkata kalenteriin "leimahtamiset" eli ne päivät kun kipeytyi. Lähinnä tein sitä siksi, että voisin tarvittaessa vastata lääkärin kysymykseen "kuinka usein vaivaa" muutoinkin kuin "noh, aika usein" :) Siinä kevään mittaan huomasin, että kipeytyminen, tulehtuminen seurasi päivälleen kiertoa. Aloin (taas) pohtia hormonien osuutta asiaan. Kun päästiin kesään, vaiva oli kuitenkin jo pahentunut siihen pisteeseen ettei kivuttomia päiviä juuri ollut. Edelleen kipu eli kierron mukaan, mutta kuitenkin jäyti lähes koko ajan, joka ikinen päivä jossain tuolla syvällä. Burana alkoi olla osa aamua ja iltaa. Oli kihinää ja kirvelyä, repivää tunnetta ja vaikutti siltä, että sp oli taas hyvässä kasvussa. Kesäkuussa olin aivan loppu ja mietin jo sairaseläkkeen mahdollisuutta. Ei, en ole koskaan kuullut että kukaan olisi tämän takia jäänyt sairaseläkkeelle. Mutta kun on päivästä toiseen kipeä, ihan työkyvyttömän kipeä eikä uskoa leikkaukseen ole enää jäljellä, silloin tulee pohtineeksi kaikenlaista.
Jostain löytyi kuitenkin pieni sisun hiven ja päätin etsiä avun ja vaihtoehdon leikkaukselle. Sokerin tiedetään pahentavan kehon tulehduksia, samoin on väitetty vehnän vaikuttavan, joten siirryin käytännössä tiukkaan karppaukseen. Päivä päivältä olo vain paheni. Jätin pois myös lisäaineet ja siirryin tiukkaakin tiukempaan puhtaan, alkuperäisen proteiinin+kasvisravinnon dieettiin. Ja suunta oli edelleen pahempaan. Eräs ystäväni oli aivan loistava apu kun purin ajatuksiani ja pohdintoja hänelle. Yhteispohdinta johti tutkimaan sellaisia termejä kuin "happo-emästasapaino" ja "estrogeenidominanssi". Mitä enemmän näitä tutkin ja opiskelin, sitä enemmän palaset tuntui loksahtelevan kohdalleen. Hyvin suurelta osin nämä kaksi ovat toistensa kaltaiset noin ruokavalion suhteen. Ainoa ongelma oli se, että lähteestä riippuen suositelluissa ja kielletyissä ravintoaineissa oli ristiriitaisuuksia - toinen suositteli, toinen kielsi. Näitten osalta oikea vaihtoehto on löytynyt kokeilemalla.
Mutta, vaiva kannatti. Elokuu ja syyskuu on mennyt kivuitta. Ei yhden ainutta Buranaa! Takamus tuntuu erilaiselta, tyhjältä ja kevyeltä :)) Ennen tunne oli "tumpula" ja hankala kipujen lisäksi. Olen varovaisen optimistinen ja hyvin, hyvin iloinen jokaisesta kivuttomasta päivästä :)
En uskalla sanoa toimisiko tämä muilla, mutta todella TOIVON että tästä voisi olla apua jollekulle toisellekin!! Ja jos joku kokeilee (väitän, että eron huomaa viikossa, parissa) pyytäisin heittämään kommenttia tämän postauksen perään.
Avaan tähän blogiin välilehden, johon koitan mahdollisimman selkeästi kirjoittaa ohjeet. Ohjeet ovat sovellus ja yhdistelmä, jossa on huomioitu sekä happo-emästasapainon parantaminen että estrogeenidominanssin tasapainottaminen. Koitan puhaltaa sanoiksi mahdollisimman paljon nyt kerralla, mutta luultavasti tulen muokkaamaan ohjeita vielä myöhemmin.
lauantai 1. lokakuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Hei! Tänään olen ensimmäistä kertaa kuullut ja sen jälkeen ahminut tietoa tästä ikävästä vaivasta. Avokilta löytyi nimittäin neljä tällaista pientä onkaloa pakaravaosta. Parissa oli karvojakin sisällä, joten kuullostaa ihan sinus pilonidalikselta... Kuitenkin onneksi vielä ilman mitään kipuja tai pattia! Oli siis täysin sattumaa että nuo onkalot huomattiin. Ilmeisesti sinulla on tästä taudista enemmänkin tietoa, joten osaatko auttaa? Olisiko syytä toimia heti kun nämä huomattiin vai pitääkö ensin syntyä kivulias patti että kannattaa mennä lääkäriin? Toisin sanoen onko mahdollista, että onkalot ilmestyy mutta ei koskaan aiheuta paisetta? Kiitos avustasi!
Hei! On aivan mahdollista ettei sp oireile koskaan. Mieheni siskolla on fisteli (eli se reikä, käytävä ihon läpi) ja hänellä on ollut sen huomaamisen jälkeen yhden ainoan kerran pienen pieni tulehdus. Siitäkin on nyt jo yli 6 vuotta. Itse olen ymmärtänyt niin, että jos sp "elää" paljon eli tulehtuu, kutisee, kipuilee tai erittää niin silloin se myös kasvaa koko ajan ja kannattaa poistaa. Paljon hyvää tietoa löydät osoitteesta: www.pilonidal.org
Lähetä kommentti