Vaihteeksi kipuja.

Huoh - takana on vähän normaalia rankempi viikonloppu. Tuolla takamailla on ollut aika kovia kipuja ja se taas on käynyt yllättävän ankarasti mielialan päälle.

Kipuilu alkoi loppuviikosta ja oli ensin tarkasti yhdessä kohtaa. Koitin painella ja tunnustella onko siinä kohti pattia tai erittääkö, mutta ei minusta mitään sellaista ollut. Oli vain tosi kipeä, pienikin painaminen sattui. No tästä seurasi sitten tietty ensin lähinnä paniikki. Kaikki lääkärissä käynnit ja leikkaussalimuistot tulvahti mieleen. Kävelin mielessäni monta kertaa saliin, kapusin pöydälle ja odottelin toimenpiteen alkamista :/ Viikonlopun aikana kipu alkoi "vaeltaa", tuntui vähän eri kohdissa ja erilaisena. Vaikka noita kipuiluja on ollut aika ajoin ennenkin, niin nyt jostain syystä oli henkisesti kaikkein rankin aika mitä leikkausten jälkeen on kertaakaan ollut. Täytyy myöntää, että tämä oli jopa aika pelottava kokemus. Ei kivun takia vaan juuri sen mielen mustuuden.

Naisilla sanotaan kierron vaikuttavan sp:n elämään ja myös arpien kehityskaareen. Lisäksi monella arvet kipuilevat säännöllisesti muutaman kerran vuodessa ihan säännön mukaisesti. Liekö minulle sattunut sitten nämä kaksi "kipuilun piikkiä" samaan aikaan, koska nyt kipuja ei enää ole. Jotenkin tässä ajattelee, että kaiken pitäisi olla jo täysin kivutonta ja helppoa kun ensimmäisestä leikkauksesta on pian vuosi ja toisestakin puoli vuotta. Täytyy muistuttaa itseään, että lääkärin mukaan kipuilu on normaalia vielä kaksi vuotta leikkauksesta. Vaan sepä kait tässä on ongelma, että ei voi tietää mikä kivun aiheuttaa. Onko kyseessä arpi-/hermokipu - sen kestäisikin ihan hyvin ja sehän ajan kanssa helpottaa. Mutta entä jos kyseessä onkin uusiminen...

Tässä kohti en voi olla miettimättä, että miten tämän vaivansa kanssa on osannut elää sen 15 vuotta ennen leikkausta!

Kurjaa, tylsää ja tympäisevää, että joudun postaamaan näin synkän kirjoituksen. Ai miten ihanaa olisi voida suitsuttaa hyvää oloa. Mutta, tästä taas mennään eteen päin päivä kerrallaan ja katsotaan mitä elämä tuo tullessaan.

Jotain positiivista on pakko laittaa tähän loppuun. Juttelin taannoin näistä kuvioista yhden ihmisen kanssa, jolta on sp leikattu 80-luvulla. Tähän päivään mennessä ei ole hänellä uusinut. Myöskin päivitin kuulumiset sukulaistyttöni kanssa. Hänellä on ollut sp-paise kerran, reilun 5 vuotta sitten eikä ole sen koommin vaivannut, ei harkittu leikkausta tms. Jotta ei nämä kaikki ole tämmöisiä marinan aiheita kuin meikäläisellä :)