On ollut aika mielenkiintoista kuunnella ihmisten tarinoita siitä miten erilailla eri paikoissa ja eri lääkärit hoitavat kipua. Lähinnä tarkoitan tässä nyt sitä kipua minkä kehittyvä paise tekee.
Eräs ystäväni on töissä sairaalassa, osastolla. Hän kertoi, että heille ainakin tulee kyllä selväksi kuinka kipeä kehittyvä ajos voi olla - se saa isonkin miehen itkemään ja vaatii todella hyvät kipulääkkeet. Itselläni silloin alkuaikoina oli ainoa "troppi" antibiootit. Kipulääkkeistä ei puhuttu lääkärissä mitään. Nyt viimeisellä kerralla ennen leikkausta söin samaan aikaan maksimiannosta ibuprofenia ja parasetamolia, jotka vei kivulta vain sen pahimman terän ja vain hetkeksi. Lääkärin mukaan sen enempää ei voi kotioloissa syödä. On kuitenkin myös sellaisia lääkäreitä, jotka ovat määränneet vastaavia lääkkeitä, joita annetaan leikkauksen jälkeiseen kipuun. Eräs takamustuttava kertoi päässeensä osastolle kiputippaan ja mikä autuus se hänelle olikaan.
Eli jos olet kipeä, vaadi kunnon lääkitys. Ja jos et itse jaksa vaatia, pyydä joku läheinen/ystävä vaatimaan puolestasi. On turha kärsiä ja kärvistellä kun kerran kipua on mahdollista hoitaa. Pahimmillaan se tekee normaalin elämisen täysin mahdottomaksi, kävelemisen, nukkumisen, syömisen... Se kipu ei ole "turha" taikka "siedettävä", sitä ei tarvitse kestää eikä sen kanssa tarvitse elää siihen kunnes paise puhkeaa/puhkaistaan. Ei vaikka lääkäri sitä mieltä olisikin ;)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti