Kävin eilen näyttämässä haavan leikanneelle lääkärille. Arvelin itse, että siinä on ehkä jotain outoa. Noh, aika iloinen yllätys oli se, että haavassa on kuulemma iho päällä ja sain luvan lopettaa haavahoidon.
Toisessa reunassa on paksuntumaa, mutta se on arpikudosta. Onkalo ei myöskään kasvanut nyt ihan ylös asti vaan tulee jäämään kuopalle. Lääkärin mukaan sen ei pitäisi haitata millään lailla. Itse mietin, että jääköhän sinne vaatenukkaa tms... Aiemmista leikkausarvistani tiedän kuitenkin sen, että aika tasoittaa kyllä paljonkin.
Kysyin myös vihlomisesta ja kivusta sillä puolen haavaa, joka ensimmäisessä leikkauksessa jäi tikeillä kiinni. Lääkäri arveli sen olevan hermokipua, jonka voi odottaa häviävän kahden vuoden kuluessa. Nyt siis on aika jatkaa normaalia elämää. Jos jotain jatkossa tulee, niin se sitten taas hoidetaan uutena asiana. Toivottavasti ei :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Moikka ja kiitos kommentistasi!
Juu, noita leikkaustapoja vaikuttaisi olevan melkein niin paljon kuin on lääkäreitä. Jokaisella vähän oma tyylinsä. Miten oot jaksanut sen Sorbactin vaihtelun - onko tuntunut pahalta? Entä leikkaus, menikö ihan ok? Saitko arviota paranemisajasta?
Jos vaan jaksat/haluat niin tännekin voi kommentoida. Uskon, että moni lukee mielellään tarinoita muitten "projekteista". Ainakin itse koitan etsiä käsiini kohtalotovereitten juttuja. Totta on se, ettei lähipiiri ihan välttämättä tätä ymmärrä ja haluaako sitä ihan kaikille omasta takalistostaan kertoillakaan :)
Minulla tämä kirjoittaminen sujuu taas lähinnä seisten (päivitän kuulumiset seuraavaksi), mutta kunhan taas pääsen istumaan niin toki laitan sähköpostia!
Lähetä kommentti