Kuukausi + viikko uusintaleikkauksesta.

Kävin eilen näyttämässä haavan leikanneelle lääkärille. Arvelin itse, että siinä on ehkä jotain outoa. Noh, aika iloinen yllätys oli se, että haavassa on kuulemma iho päällä ja sain luvan lopettaa haavahoidon.

Toisessa reunassa on paksuntumaa, mutta se on arpikudosta. Onkalo ei myöskään kasvanut nyt ihan ylös asti vaan tulee jäämään kuopalle. Lääkärin mukaan sen ei pitäisi haitata millään lailla. Itse mietin, että jääköhän sinne vaatenukkaa tms... Aiemmista leikkausarvistani tiedän kuitenkin sen, että aika tasoittaa kyllä paljonkin.

Kysyin myös vihlomisesta ja kivusta sillä puolen haavaa, joka ensimmäisessä leikkauksessa jäi tikeillä kiinni. Lääkäri arveli sen olevan hermokipua, jonka voi odottaa häviävän kahden vuoden kuluessa. Nyt siis on aika jatkaa normaalia elämää. Jos jotain jatkossa tulee, niin se sitten taas hoidetaan uutena asiana. Toivottavasti ei :)

Hoitoa ja hötöä - kuukausi leikkauksesta.

Uusintaleikkauksesta on nyt aika tarkkaan kuukausi. Onkalo on pienentynyt nopeasti ja se on ollut helppo hoitaa kotona. Nyt alkaa olla jo vaikea saada täyte pysymään paikoillaan. Ainoana riesana on ollut se hötökudos, jota on rapsittu pois aina hoitajan toimesta. Sinänsä ihan mitätön toimenpide, ei todellakaan satu tai ole muutenkaan ikävä. Muutoinkaan haava ei ole ollut kipeä, erittää todella minimaalisen vähän eikä mitenkään muistuttele itsestään.

Nyt taas varovasti toivon, että menisi pian kiinni eikä uusisi enää ikinä, koskaan, milloinkaan. Tai jos uusii tällä tavalla niin fine, mutta ettei tekisi salaa hiljalleen uutta onkalostoa jossain tuolla pakaroitten sisällä. Sen leikkauksen kestäisin, samoin haavan hoidon, mutta sitä alkukipua, pettymystä, miettimistä onko iso vai pieni ja leikkauksen odottelua... Kuulostaa varmaan hassulta, nuohan on paperilla niitä pieniä harmeja koko projektia ajatellen, mutta silti - se henkinen puoli on ainakin minulle tuottanut eniten piinaa.