Nyt pääsen sanomaan, että oon nauttinut elämästä ihan uudella tavalla. Kipuja ei ole enää oikeastaan minkäänlaisia. Satunnaisesti nipsaisee joskus. Täytyy sanoa, että se puoli haavasta, joka kasvatettiin umpeen avonaisesta onkalosta on kyllä parempi. Se on sekä paremman näköinen että paremman tuntuinen. Arpi on matala ja joustava. Tikattu puoli on paksumpi ja arempi. Mutta kaikin puolin olen kyllä nyt tyytyväinen enkä muista takamustani varoa - eikä kyllä tarvitsekaan. On tämä aika mannaa kun ei tarvitse seurustella kipeän/erittävän paukaman kanssa, ei tarvitse napsia särkylääkkeitä, ei antibiootteja eikä tarvitse miettiä miten olla ja elää jottei tulehtuisi :) Ennen esim aina saunan jälkeen alkoi kipeytyä, joten nyt olen sitten saunonut ja nautiskellut lauteilla loikoilusta. Myös olen alkanut haaveilla patikointiretkestä ja telttayöstä, koska enää ei tarvitse pysytellä suihku/pesumahdollisuuksien suht välittömässä läheisyydessä :) Melkein se on joka päivä kun huomaa ilahtuvansa "ai niin eihän enää tarviikaan varoa ja huolehtia".
Vaikka tähän hyvään oloon alkaa tottua aika nopeasti niin siitä uusimisen pelosta ei silti ole ihan helppo päästä eroon. Suurin osa uusimisista tapahtuu lääkärini mukaan vuoden sisällä leikkauksesta. Ehkä sitten kun (jos) se vuosi tulee täyteen uskaltaa jo rohkeammin huokaista helpotuksesta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti