Pian 2,5 vuotta leikkauksesta ja 2 uusintaleikkauksesta.

Huomasin tässä juuri yhden sivujuonteen tässä omassa paranemisessani.

Oikeastaan sen 15 vuotta ennen leikkausta minulla oli melkeinpä jatkuvasti antibioottia elimistössä. Ei tietenkään koko sitä aikaa kuuri päällä, mutta kokolailla säännöllisesti kuitenkin. Ja sinä aikana muistan olleeni ihan muutaman kerran flunssassa. Nyt kun sen uusintaleikkauksen jälkeen en ole syönyt antibiootteja, olen ollut flunssassa aika usein. Alkuun kuukauden, parin välein - nyt kolmen, neljän kuukauden välein, mutta onneksi kerta kerralta lievempinä. Mutta onhan se oikeastaan aika loogista, että kehon täytyy rakentaa vastustuskykyä uudestaan nyt kun antibiootteja ei tulekaan tasaiseen tahtiin.

Muutoin valtakunnassa on kaikki hyvin :)

Tsemppiä ja jaksamista kaikille, joilla tämä vaiva on riesana!

Ja kaksi vuotta leikkauksesta tuli täyteen :)

Muutama päivä sitten rikkoutui se kahden vuoden rajapyykki. Ja ihan kuin merkkipäivän kunniaksi olen kärvistellyt kipujen kanssa, joskin ne taitavat olla ihan omaa aikaansaannosta. On tullut istuttua autossa aika pitkiä aikoja ja sitten aina päivän päätteeksi ja varsinkin öisin on leikelty alue jomottanut. Ei kuitenkaan niin paljoa, että olisin tarvinnut särkylääkettä.

Arvet ovat edelleen aika roisin näköiset, tummat ja isot. Eivät varmaankaan siitä pienene, mutta toivon kyllä niitten vaalenevan. Tosin se nyt on vain enää omaa turhamaisuutta, joka taas on aivan inasen pieni ongelma :)

Leikkauksesta pian 2 vuotta.

Voi jestas miten nopeasti aika kuluu!

Ensimmäisestä leikkauksesta on pian 2 vuotta. Tilanne on tällä hetkellä sellainen, että kipuja on enää todella harvoin. Toisinaan tuntuu aika tiukkojakin vihlaisuja, joskus taas kevyttä jomotusta, mutta tosiaan hyvin harvakseltaan. Aikoinaanhan lääkärini sanoi, että haavoille/arville täytyy antaa 2 vuotta aikaa ennen kuin kipuja kannattaa sen kummemmin arvioida.

Selkeästi huomaan, että venytys saattaa kipeyttää samoin lämpö esim sauna. Ja koska minulla leikkausarpi (tai oikeammin arvet, sen lisäksi että näkyvät iholla niitä tuntuu myös ehjän ihon alla) kulkee keskiviivan yli niin se kiristelee ehkä normiarpia herkemmin.

Enää en mieti takamustani joka päivä. Silloin kun kipeytyy nousee edelleen kylmä hiki pintaan, mutta sen kanssa on vain elettävä. Toisinaan havahdun ajattelemaan kuinka huolettomasti nyt loppujen lopuksi voin elellä. Ja totean tämän olevan ihanaa :)

Päivitystä.

Hieman päivitystä takamaiden kuulumisista :) Ensimmäisestä leikkauksesta jo uskomattomat puolitoista vuotta ja uusintaleikkauksesta vuosi.

Kävin siis viime vuoden puolella kirurgin puheilla, koska vanhan arven yläpuolelle/alle nousi kipeä paukama. Itse olin 100% varma, että vanha vaiva on uusinut, mutta lääkäri halusi jäädä katsomaan tilannetta. Sovimme uudet tärskyt kahden kuukauden päähän ja kävin uudelleen näytillä tammikuun alussa. Koko 2 kk seuranta-ajan alue pysyi rauhallisena ja lääkäri tuntui nyt olevan varma, että kyseessä oli jotain muuta kuin uusiminen. Minulle on tässä ajan kuluun kasvanut niin vahva luottamus tähän "omaan" kirurgiini etten ole enää kipuiluja sen kummemmin murehtinut.

Täytyy vielä kertoa - kun lähdin lääkärin huoneesta niin lukaisin läpi tekstin mitä papereihini kirjattiin - "hoito loppu" :)))