No voi persiin suti :/

Viime viikolla lopetettiin haavahoito kokonaan. Viimeinenkin haavanhitunen oli kasvattanut kauniin uuden ihon päälle. Perjantaina kävin heittämässä haikeat hyvästit hoitajalle. Sentään monta viikkoa tavattiin joka arkipäivä...

Tänään sunnuntaina ajattelin, että katsonpas oikein kunnolla suurentavan käsipeilin kautta miltä takamukseni nyt näyttää kun ei enää ole mitään lippua ja lappua päällä. Arpi on arpi, vielä tumma ja aika karskin näköinen, mutta sitten kun silmäilin ehjää ihoa sitä pakaroitten keskiväliä alaspäin niin eikös siellä ole kaksi fistelireikää. Sellainen reilu viisiminuuttinen oli pakko vain istua ja vetää henkeä, niin otti päähän. Ja ottaa edelleen.

Luulen, että ne reiät on jääneet leikanneelta lääkäriltä huomaamatta, koska se tienoo oli leikkaushetkellä niin reilusti turvoksissa pahan tulehduksen takia. Ja turvotushan (leikkauksen aiheuttama) on kai oikeastaan vasta nyt laskenut kokonaan.

Noh, huomenna soitto kir.polille ja toivottavasti mahdollisimman pian pääsen lääkärille. Toivon sormet ja varpaat ristissä, että a) ei ehdi tulla tulehdusta b) ei tarvitse leikellä isoa aluetta. Koska leikkaushan tässä on auttamattomasti taas edessä :/

Yli kaksi kuukautta leikkauksesta.

Leikkauksesta on nyt reilu 2 kuukautta, pian kaksi ja puoli. Haavan/onkalon täyttäminen lopetettiin, koska -heh- se on hävinnyt :) Onkalo kasvoi kuin kasvoikin täyteen ja nyt odotellaan enää ihon kasvamista haavan päälle. Toissapäivänä haava peitettiin perinteisesti ensin mepitelillä, sitten sideharsolappu ja päälle teippi. Tänään universumin paras hoitajani lätkäisi haavan päälle "läskin". Nyt saan elellä läski läskin päällä seuraavat viisi vuorokautta :) "Läski" on siis sellainen mummon sukkahousujen värinen kalvo. Tuntuu sormiin aika paksulta ja jämäkältä, mutta ai miten ihana ja huomaamaton takamukselle. Tosi mukava, suosittelen! Arpi kipuilee edelleen ja tänään pyysin hoitajaa vähän tökkimään sitä - ajattelin että jos jostain tulee jotain eritettä tms. Ei mitään mistään, joten koitan ottaa rennommin nippailujen suhteen.

Etenee...

Taas on päästy muutama päivä eteenpäin.

Haavan hoitelut on harvennettu joka toiseen päivään. Kyllä se vaan paranee :)
Nyt kun vielä oppisin elämään oman pääni kanssa. Jokainen vihlaisu ja kipu aiheuttaa paniikin.
Vaikka tämä projekti on ollut ihan siedettävä jopa tämmöisen toimenpidekammoisen mittapuulla, niin silti - ei tätä toivo uudestaan kokevansa. Mietin, että vieläkö koittaisin tingata ajan leikanneelle lääkärille, jotta hän voisi sanoa ihan lopullisen mielipiteen. Mutta sitten taas toisaalta, sitä uusimistahan tässä eniten pelkää eikä lääkärikään voi sitä sanoa uusiiko vai ei. Ehkä ennustaja olisi parempi vaihtoehto :))

Vuoristorata...

On tämä kyllä yhtä vuoristorataa taas tämä eläminen. Ihan vielä ei sitten lopetettukaan kolon/onkalon täyttämistä ja toisaalta ihan hyvä niin. Ei ainakaan pääse menemään iho kiinni ennen aikojaan. Nyt on tuoreena huolena kipuilu :/ Se puoli haavasta (tää on yhtä silpuoaljokke ja tälpualjokke), joka tarttui kiinni tikeillä on nyt tämän aamun vihlonut ikävästi. Tietysti ensimmäisenä pelkona on sp:n uusiminen. Arpi on aika paksun tuntuinen, joten sitä ei sormenpää erota onko jotain ylimääräistä pattia vai ei. Kivulla ja erityksellä kaiketi sitten uusiessaan ilmoittelisi itsestään. Saamarin saamari...

Nytkö hyppään?! Hyppäänkö?! :)))

Ihan ilosta ilmaan tekee mieli loikkia :)

Tänään kävin taas haavahoidossa. Olen varannut ajan joka päivälle tälle viikolle niin kuin tähänkin asti. Ja viikonloppuna on tulossa kotisairaanhoito. Tänään hoitaja sanoikin, että pyytää huomisella käynnillä vielä toisen mielipiteen, mutta että hänen mielestään voisi jo onkalon täyttämisen lopettaa. Kuulemma onkalo ei enää ole juuri kummoinen kolo, eikä sinne oikein enää edes saa mitään mahtumaan.

Vähänhän se oli kuin olisi lekalla kalautettu kupoliin :) Tästä on tullut jo niin rutiinia, aamulla haavan koristeet pois, suihkuun, suojalappu päälle, haavahoitoon... Kyllä sen tietenkin tiesin, että joskus se haava on vihdoin kiinni ja hoito loppuu, mutta silti - nytkö jo!

En edes hoksannut kysellä tarkemmin kuinka hoidetaan siihen saakka, että iho on ehjä. Kaipa samalla tavalla kuin tuota toistakin puolta - Mepitel ensin ja sitten pieni harsolappu ja teippi päälle. Aijai, vieläköhän saisin sen aikaa käydä tk:ssa hoidettavana, kun on niin mahdottoman mukava hoitajakin :)