Haavahoito jatkuu edelleen joka päivä. Nauhaa laitetaan enää vajaa 10 cm pätkä ja siitä jätetään osa ulkopuolelle. Jäljellä olevaan onkaloon on alkanut kasvaa ihoa reunoilta pohjaa kohti. Viime viikkoon asti kasvuvauhti oli hyvä ja hoitaja arveli haavan ehkä menevän kiinni ennen viikonloppua, mutta toisin kävi. Haava meni "lepotilaan" ja kasvu pysähtyi, mikä sekin on ihan normaalia. Tähän saakka se onkin kasvanut jatkuvasti ja olen vähän tätä taukoa osannut jo odottaa. Vaikka olisihan se ollut jo ihan kiva saada valmiiksi.
Haava itsessään on täysin tunnoton eikä esim sondilla tökkiminen tunnu ollenkaan. Hermot ovat kuitenkin kaiketi alkaneet myöskin kasvaa koska tunnen satunnaisesti vihlovaa kipua ja sähköiskun kaltaisia nykäyksiä/pistoja. Ihan haavan kohdalla eivät tunnu, mutta niillä main.
Silloin heti leikkauksen jälkeen en halunnut itse katsoa haavaa ollenkaan, mutta nyt vähän harmittaa etten antanut ottaa siitä valokuvaa. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä kehitys itsekin. Nyt seuraan kehitystä Sorbact-palojen koosta :)
Loppukevennyksenä todettakoon etten varmasti koskaan enää ujostele yhtikäs mitään - niin moni ihminen tuota takapuoltani kurkkinut. Myöskään en usko yhdenkään pers-vitsin olevan itselleni tuntematon, kiitos ihanien hoitajien ja kanssaihmisten. Ja mitä näihin hoitoihin lopulta tulee niin nehän menee joka tapauksessa päin pyllyä, heh heh :)
Laskeskelin juuri aikaa leikkauksen ja haavana parantumisen suhteen, sinulle menee aikaa samaa tahtia kuin minulla (siis aikaisemmin). Isosta leikkauksesta paranin lähes 2kk ja haavaa todella hoidettiin päivittäin. Surempia voimia se kyllä tarvitsee, itsekin kun kävin vielä tk:ssa...päivän kohokohta oli monta kertaa käynti siellä:). Jaoin oman tarina aikaisemmin anonyymina (23-vuotias tyttö ja blaa blaa). Nyt voin kertoa että viimeisimmästä leikkauksesta on tullut vuosi täyteen. Kivuitta ja kyynelittä ei olla menty, monta kertaa kipua ja oirehdintaa ollut niin paljon että olin jo aivan varma että lähdemme neljäntee operaatioon. Mutta maltillinen ollut tuo plastiikkakirurgi ja hyvä niin, koska nyt menty useampi kuukausi ilman minkäänlaista oiretta..ehkä tämä vihdoin tästä. Neljä vuotta takapuolen kanssa aktiivista seurustelua tulee täyteen ja toivon vuosi päivästä kivutonta ja mukavaa, jos huumorilla voi yhtään tämän asian kanssa leikitellä. Ilman huumoria tämän kanssa ei kyllä kenenkään pää kestä.
VastaaPoista