Ihan pikaista päivitystä - miltä tuntuu 2 viikkoa leikkauksesta.
Haava ei ole enää kipeä enkä siis tarvitse edes buranaa. Kun alkuun onkaloon meni heittämällä kokonainen Sorbact-levy, nyt enää puolikas eli on alkanut kasvaa umpeen hyvää vauhtia. Haavaan on laitettu joka kerta myös Prontosania. Kertaalleen haava on kuohautettu vetyperoksidilla - toimenpide, joka ei yllättävää kyllä tunnu miltään. Saunomista ja uintia lukuun ottamatta voin elää jo kokolailla normaalia elämää.
Sivut
▼
torstai 29. maaliskuuta 2012
sunnuntai 18. maaliskuuta 2012
Leikkaus nro 3.
Jepu, nyt on tehty kolmas leikkaus.
Vanhojen arpien yläpuolelle oli siis jäänyt sellainen pieni paukama + fisteli. Todennäköisesti se on ollut siellä koko ajan - ennen ja jälkeen -07 ja -08 leikkauksia. Lääkärit ovat olleet hyvin vastahakoisia sitä poistamaan, osaksi koska ei ole niin valtavasti oireillut. Ruokavalion ja elintapojen kohennuksen myötä olo on ollut suurimmaksi osaksi mahtava!
No, viime joulukuussa alkoi kuitenkin paiseutua. Joulukuu meni syöden antibioottia + buranaa. Aiemmista kokemuksista viisastuneena kävelin suoraan yksityiselle kirurgille, jolla tiesin olevan kokemusta sp-vaivasta. Hän oli suoraan sitä mieltä, ettei jäädä odottelemaan vaan leikataan pois ettei kasva yhtään enempää.
Sain lähetteen kir.poliklinikalle ja sieltä lähetteen leikkausjonoon. Leikkausaika tuli nopeasti, mikä on aina ihan positiivinen juttu :) Poliklinikkalääkäri puhui pienestä leikkauksesta ja tikeistä, mutta leikkaava lääkäri päätyi reiluun poistoon (veneviilto) ja avohaavaan. Leikkauspäivä on ainakin minulle yksi niitä elämän vaikeimpia hetkiä, mutta itse leikkaus meni lopulta suhteellisen vaivattomasti ja pääsin illalla kotiin.
Seuraavana päivänä ensimmäinen suihku ja haavahoito. Haavan täytteitten irrottaminen olikin sitten oma juttunsa, koska olivat takertuneet niiiiiiin kiinni kuin olla ja voi. Kärsivällistä suihkuttelua, itkua ja kiukkua ja niin sain lopulta fyllingit irti.
Nyt on ohjelmassa useiden viikkojen hoitorupeama. Suht.koht rutiinilla menee, eikä kipuja ole juurikaan ollut. Suurin työ on koittaa pitää oma mieli kasassa niin etten ala hermoilemaan paranemisen ENKÄ mahdollisen uusimisen suhteen.
Taas toivottelen jaksamista kaikille teille, jotka saman vaivan kanssa kamppailette!
Vanhojen arpien yläpuolelle oli siis jäänyt sellainen pieni paukama + fisteli. Todennäköisesti se on ollut siellä koko ajan - ennen ja jälkeen -07 ja -08 leikkauksia. Lääkärit ovat olleet hyvin vastahakoisia sitä poistamaan, osaksi koska ei ole niin valtavasti oireillut. Ruokavalion ja elintapojen kohennuksen myötä olo on ollut suurimmaksi osaksi mahtava!
No, viime joulukuussa alkoi kuitenkin paiseutua. Joulukuu meni syöden antibioottia + buranaa. Aiemmista kokemuksista viisastuneena kävelin suoraan yksityiselle kirurgille, jolla tiesin olevan kokemusta sp-vaivasta. Hän oli suoraan sitä mieltä, ettei jäädä odottelemaan vaan leikataan pois ettei kasva yhtään enempää.
Sain lähetteen kir.poliklinikalle ja sieltä lähetteen leikkausjonoon. Leikkausaika tuli nopeasti, mikä on aina ihan positiivinen juttu :) Poliklinikkalääkäri puhui pienestä leikkauksesta ja tikeistä, mutta leikkaava lääkäri päätyi reiluun poistoon (veneviilto) ja avohaavaan. Leikkauspäivä on ainakin minulle yksi niitä elämän vaikeimpia hetkiä, mutta itse leikkaus meni lopulta suhteellisen vaivattomasti ja pääsin illalla kotiin.
Seuraavana päivänä ensimmäinen suihku ja haavahoito. Haavan täytteitten irrottaminen olikin sitten oma juttunsa, koska olivat takertuneet niiiiiiin kiinni kuin olla ja voi. Kärsivällistä suihkuttelua, itkua ja kiukkua ja niin sain lopulta fyllingit irti.
Nyt on ohjelmassa useiden viikkojen hoitorupeama. Suht.koht rutiinilla menee, eikä kipuja ole juurikaan ollut. Suurin työ on koittaa pitää oma mieli kasassa niin etten ala hermoilemaan paranemisen ENKÄ mahdollisen uusimisen suhteen.
Taas toivottelen jaksamista kaikille teille, jotka saman vaivan kanssa kamppailette!