Leikkauksesta kohta jo 4 kuukautta.

Nyt pääsen sanomaan, että oon nauttinut elämästä ihan uudella tavalla. Kipuja ei ole enää oikeastaan minkäänlaisia. Satunnaisesti nipsaisee joskus. Täytyy sanoa, että se puoli haavasta, joka kasvatettiin umpeen avonaisesta onkalosta on kyllä parempi. Se on sekä paremman näköinen että paremman tuntuinen. Arpi on matala ja joustava. Tikattu puoli on paksumpi ja arempi. Mutta kaikin puolin olen kyllä nyt tyytyväinen enkä muista takamustani varoa - eikä kyllä tarvitsekaan. On tämä aika mannaa kun ei tarvitse seurustella kipeän/erittävän paukaman kanssa, ei tarvitse napsia särkylääkkeitä, ei antibiootteja eikä tarvitse miettiä miten olla ja elää jottei tulehtuisi :) Ennen esim aina saunan jälkeen alkoi kipeytyä, joten nyt olen sitten saunonut ja nautiskellut lauteilla loikoilusta. Myös olen alkanut haaveilla patikointiretkestä ja telttayöstä, koska enää ei tarvitse pysytellä suihku/pesumahdollisuuksien suht välittömässä läheisyydessä :) Melkein se on joka päivä kun huomaa ilahtuvansa "ai niin eihän enää tarviikaan varoa ja huolehtia".

Vaikka tähän hyvään oloon alkaa tottua aika nopeasti niin siitä uusimisen pelosta ei silti ole ihan helppo päästä eroon. Suurin osa uusimisista tapahtuu lääkärini mukaan vuoden sisällä leikkauksesta. Ehkä sitten kun (jos) se vuosi tulee täyteen uskaltaa jo rohkeammin huokaista helpotuksesta.

Huh...

Nyt on tavattu lääkäri. Hän totesi reiät. Sitten rutisteli, nipisteli ja paineli nähdäkseen tuleeko niistä reiistä jotain eritettä. Ei tullut mitään ulos. Sitten tuikki sellaisella tylppäpäisellä metallipuikolla ja tarkisti lähteekö onkaloita. Ei mitään! Jihuu! Vielä varmistin, että voiko niistä lähteä tulevaisuudessakaan etenemään mitään käytäviä, eikä kuulemma voi. Ja jotta oikein sain jankattua niin kysyin vielä niinkin, että voiko niitten reikien poistolla jotenkin varmistella asiaa. Kuulemma ei vaikutusta suuntaan tai toiseen. Selitti myös kuinka näillä on tapana lähteä etenemään, missä tilanteessa/olosuhteissa. Onneksi, onneksi minulle on osunut näin ihana lääkäri, joka jaksaa tutkia kunnolla ja selittää/vastata kunnolla. Taas hän muistutti, että vuoden ajan saan käydä ilman lähetettä suoraan kir.polilla jos tulee huolia murheita. Totesi vielä, että mielellään vähän ennemmin kuin myöhemmin.

Ai että varmaan vaikutin ihan höyrähtäneeltä kun läksin ulos lääkärinhuoneesta. En kertakaikkiaan voinut mitään sille, että hymyilin kuin naantalin aurinko, virnistelin ja hykertelin :)))

Tällä viikolla lääkäriin.

Ei enää kauaa siihen, että pääsen lääkäriin. Sain ajan (onneksi) leikanneelle lääkärille. Vähän taas on sellainen fiilis kuin jäitä polttelis...

Aikanaan aloitin tämän blogin järjestääkseni ajatuksia ja pitääkseni päiväkirjaa. Toisinaan tulee tarve tarkistaa mitä tapahtui milloin, missä ajassa tms. Nyt ajattelin, että ois kiva tietää lueskeleeko näitä tarinointeja joku muukin minun lisäkseni. Jos lukee niin heitelkää kommentteja, jooko! Ois minullakin vähän muutakin tekemistä kuin se jäitten polttelu kun saisin "heiheit" maailmalta :)